Oma blogiluettelo

Tietoja minusta

Oma kuva
Ison uusioperheen pippurinen (ja jo aikalailla pienentynyt,n. -25kg) äippä. Perheeseen kuuluu kaikkiaan 7 lasta, osa jo aikuisia, ja 2 ranskanbulldoggia, ihania ruttunaamoja. Elämän täyttää siis lähes täysin lapset, mies, koirat ja työ. Karppielämän aloitin 8/11, ja se varmasti jäänee elämäntavaksi. Päivitys 5/2015: Retroon ja vintageen hurahtanut oon myös, kotia ja puutarhaa/pihaa laittelen, kirppareita koluan.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

SydämmellinenViikonloppu

äidin kototalo <3
Perjantaina juhlittiin miun Enoskan 60v synttäreitä, maalla missä hän vaimoneneen asuu (viettävät aika eristäytynyttä elänää vaimonsa miel.terv.ongelmien takia), on myös miun äidin lapsuudenkoti. Tunteiden täyttämä ilta...menkat!!! :D
Itketti Enon onnellisuus siitä että kaikki oltiin siellä yhtäaikaa, ja itketti kaikki lapsuusmuistot sieltä, kun mummo ja pappa vielä olivat elossa.. Jotenkin kun menee sinne niin aina odottaa että Pappa istuu omalla paikallaan leivinuunin edessä puulaatikon päällä polttamassa piippua niinkuin ennenkin, vaikka pappa kuoli jo kun olin 15v. Vietin siellä lapsena paljon aikaa, etenkin kesäisin. Olin papan lellipentu <3 :)) sain aina nukkua papan selän takana (mummo nukkui tuvassa), kuljin papan mukana traktorin kyydissä,myymäläautolla, ja pelloilla...voi kyynel...
Uuni jonka ääressä pappa istui ja poltti piippua <3
Eiliset poikaset 14v synttärikemut meni hyvin, vieraita kävi tasaisesti pitkin iltäpäivää (mie join liikaa kahvia ja huonosti nukuttu vieme yö takana - oma moka  :mrgreen: ), viimeiset lähti klo 23.15 iltamyöhällä, hyvä ystävä ja hänen tyttärensä. Nuoriso kävi kebullakin illalla, me istuttiin ysävän kanssa 5h keittiön pöydän ääressä ja juteltiin, kaikki kuulumiset päivitettiin 1½kk:n ajalta kun ei olla ehditty nähdä . (Hän on miulle sellainen ystävä jonka kanssa tulee pohdittua kipeitäkin asioita puolin ja toisin, ja jostain syystä just hänen kanssa niistä kipeistäkin asioista on helppo puhua. Hänen äidillä on aivokasvain, jolle ei voi tehdä mitään, hiipuu nyt hiljakseen vuodeosastolla maaten, pois. Siitä tietysti paljon puhuttiin, ystävän tunteista ja olotiloista, hautasi isänsä 2v sitten, kuoli vatsanalueen syöpään, ja nyt äiti...on ainut lapsikin) Poikanen oli tyytyväinen, tarjoomiset onnistui, mie leivoin suolaisen piirakan gluteenittomiin jauhoihin, täytteenä kinkkua, ananasta ja paprikaa, miun äiti leipoi ihan perinteisiä korvapuusteja, ja poikaset teki perinteisiä pipareita ja joulutorttuja, kakku ostettiin poja tahdosta kaupan pakastealtaasta, halusi kinuskikakun.

Nyt poikaset ovat jo junailleet isänsä luo, tulevat tänne sitten 26.12 ainakin viikoksi <3 , joululomalle ja uudenvuoden viettoon. Työviikkoon kai tässä pitäisi taas henkisesti alkaa valmistautumaan, no luulisi viime yön unilla että ainakin tänä iltana nukuttaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti