Sateinen sunnuntai

Juhannus alkaa olla vietetty, paluu arkeen taas edessä. Tosin minulla se oli jo tänään, tuli eilen illalla pyyntö osastolle töihin (paikka jossa teen "keikkaa" silloin tällöin, lisäansioita sekä siksi koska tykkään) aamuvuoroon, ja lupasin mennä. Aamulla pienesti kiukutti, huonosti, pätkittäin nukuttu yö takana ja kerman sijasta lurautin aamukahviin vahingossa kevytmaitoa...yööök, uutta ei ehtinyt enää keittää (siis keitettynä vain se kupillinen), joten se oli pakko juoda :D. Työpäivän jälkeen kuitenkin hyvä olo, antoisa päivä taas vanhusten ja työkavereiden kanssa takana, paljon jutustelua, naurua mutta myös surua ja haikeutta. Eräs suuresti pitämänäni mummukka oli mennyt todella huonoon kuntoon, lääkitys ei enää hänen sairauteensa juurikaan tehonnut, joten viimeinen hengenveto on valitettavasti lähellä, voi toki hänelle itselleen olla helpotus. Ikää on yli 90v ja vaikea, kivulias sairaus ollut viime vuodet riesana. Vielä 1/2v sitten hän käveli rollaattorin kanssa itsekseen melko reippaana. Vielä viimeiseksi juuri ennen kotiin lähtöä kävin jättämässä hänelle jäähyväiset.
Tällaista elämä on. Totesin että vaikka minä hoitajan työtä olen tehnyt kohta 20v, niin kuo-
lema on asia johon en totu ikinä.