Tätä ylläolevaa teksitä (fb:stä) on muutamina iltoina sängyssä tullut mietittyä tässä männä viikolla, kosketti miuta kovasti. jokaisella on varmasti omia juttuja mitä on vaikea itselleen antaa anteeksi...miulla niitä on muutamia, kipeitä asioita sydämessä, vuosia sitten tapahtuneita jotka edelleen kaivelee kovastikin. Ajoittain pulpahtelee sieltä mielestä tosi aktiivisesti esiin, ja sen jälkeen menee monta päivää paniikkikohtausoireiluissa. Monia konsteja olen yrittänyt, että niistä pääsisin irti, OPPISIN antamaaan itselleni anteeksi. Jonkin verran mielestäsi oonkin siinä edistinyt, ei niin kipeää tee enää, mutta ei niitä voi unohtaa. Joskus unille mennessä "hoen" itselleni että "tämän" asian annan itselleni anteeksi, käyn asiaa mielessäni läpi ja toistin sitä anteeksi antoa, jollain tavalla se aina auttaakin <3
Valokuvia ja tarinoita päiväkirjamuodossa tositapahtumista Mian perheessä, realityä (:D) minusta ja lapsista, miehestä, parisuhteesta, koirista,rakkaista sukulaisista, yleensäkin normielämästä (miten se sitten luokitellaankaan :D)
Oma blogiluettelo
Tietoja minusta
- Mia
- Ison uusioperheen pippurinen (ja jo aikalailla pienentynyt,n. -25kg) äippä. Perheeseen kuuluu kaikkiaan 7 lasta, osa jo aikuisia, ja 2 ranskanbulldoggia, ihania ruttunaamoja. Elämän täyttää siis lähes täysin lapset, mies, koirat ja työ. Karppielämän aloitin 8/11, ja se varmasti jäänee elämäntavaksi. Päivitys 5/2015: Retroon ja vintageen hurahtanut oon myös, kotia ja puutarhaa/pihaa laittelen, kirppareita koluan.
perjantai 28. helmikuuta 2014
AnteeksiAntoa
Tätä ylläolevaa teksitä (fb:stä) on muutamina iltoina sängyssä tullut mietittyä tässä männä viikolla, kosketti miuta kovasti. jokaisella on varmasti omia juttuja mitä on vaikea itselleen antaa anteeksi...miulla niitä on muutamia, kipeitä asioita sydämessä, vuosia sitten tapahtuneita jotka edelleen kaivelee kovastikin. Ajoittain pulpahtelee sieltä mielestä tosi aktiivisesti esiin, ja sen jälkeen menee monta päivää paniikkikohtausoireiluissa. Monia konsteja olen yrittänyt, että niistä pääsisin irti, OPPISIN antamaaan itselleni anteeksi. Jonkin verran mielestäsi oonkin siinä edistinyt, ei niin kipeää tee enää, mutta ei niitä voi unohtaa. Joskus unille mennessä "hoen" itselleni että "tämän" asian annan itselleni anteeksi, käyn asiaa mielessäni läpi ja toistin sitä anteeksi antoa, jollain tavalla se aina auttaakin <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti