Oma blogiluettelo

Tietoja minusta

Oma kuva
Ison uusioperheen pippurinen (ja jo aikalailla pienentynyt,n. -25kg) äippä. Perheeseen kuuluu kaikkiaan 7 lasta, osa jo aikuisia, ja 2 ranskanbulldoggia, ihania ruttunaamoja. Elämän täyttää siis lähes täysin lapset, mies, koirat ja työ. Karppielämän aloitin 8/11, ja se varmasti jäänee elämäntavaksi. Päivitys 5/2015: Retroon ja vintageen hurahtanut oon myös, kotia ja puutarhaa/pihaa laittelen, kirppareita koluan.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Keskellä viikkoa

Viime yönä ei uni meinannnu ttulla millään...kaikennäköistä ehti miettiä...olevinaan oli jokin hyvä juttukin mielessä mitä tänne piti kirjoittaa :D

Sitä ainakin pohdin että pitäisi muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä mitä on <3 Maailmalla tapahtuu taas kaikenlaisia kurjia, paskoja asioita, ja on oikeasti Onni esim asua täällä suht turvallisessa kotoSuomessa. Jokaisella on omat murheet, mitkä tuntuu tärkeimmiltä ja se pitää hyväksyä, ja niin pitää ollakin, mutta pointti olikin se että muistaa olla kiitollinen ja onnellinen myös siitä mitä on <3. Siitä perheestä, läheisistä, terveydestä...mikä nyt itsekullekin tärkeää on.


Ja sitten iha proosallisempi asia :D Ruokavalioon pitäisi saada jotain tolkkua, ihan liikaa menee viljoja sekä nyt parina päivänä pitkästä aikaa myös suklaata. Paino on ihan ok, mutta  olo ei. Syömiset ainakni miulla vaan kummasti vaikuttaa siihe, liikaa hiilareita...väsyttää, turvottaa, pöhötyttää, pierettää, ja vielä menkatkin tulossa...Jos joku keksii mitä vois tehdä niin kertoisko miullekkin??? :D


Mummon juhlia miettiessä tuli mieleen, että meitä oli 5 polvea silloin kun minun esikoinen syntyi, 23v sitten, jok on tänä päivänä melkoisen harvinaista.  IidaMamma (miun mummon äiti) oli vielä elossa, kuoli 97-vuotiaana kun esikko oli vuoden. Harmittaa kun ei edes valokuvaa ole muistona siitä miten mont sukupolvea meitä oli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti