Jotain ajatuksia

Tänään on ollut ajatuksia herättävä päivä..taas. Aloitan siis ensi viikolla 3 viikon henk.koht avustajan kesäloman sijaistamisen, ja henkilö jota avustan on erittäin läheinen mies. 35-vuotiaana "sai" 2 x aivoverenvuodon, leikattiin muutamaan kertaan, häälyi elämän ja kuoleman rajamailla monta viikkoa, onneksi selvisi hengissä <3. Ollaan säännöllisesti kyllä tekemisissä, mutta oli jotenkin tosi rajua nähdä tänään kun olin "harjoittele massa hänen elämäänsä"  (opettelemassa siirroissa avustamiset, lääkitkset yms), miten paljon hän apua tarvitsee ja on riippuvainen toisista ihmisistä. Ymmärrys on kaikkeen, puhetta tulee jonkin verran, ja tavallaan hän on se entinen oma itsensä mutta ei ole kuitenkaan. Vaikeaksi minulle tekee tässä se että olen hoitajan "roolissa" tutulle, läheiselle ihmiselle. Fyysisesti selviän varmasti, mutta kuinka paljon tuon tätä työtä kotiin, se vähän mietityttää. Kysymyksessä on kuitenkin vain 3 viikkoa, tiedän että jaksan ja selviän, ja onneksi on hänelle ja minulle läheisiä ihmisiä kenen kanssa puhua näistä ajatuksista. Iso ajatus mielessäni on myös se että seurani tekee hänelle myös hyvää, ja voidaan tehdä erilaisia asioita mitä hän tekee "oikean" avustajansa kanssa :).